Oon mäkin matkustellut maalimalla. Oltiin liikkeellä vanhainkorin porukan kans opintoreissulla Ruattin puolella. Ystävä vanhainkotilaiset oli toimittanut meidät Tukholman satamaan niin aikaisin, että aikaa oli vaikka mihin. Mä sanoin, jotta mennään gamla stadeniin. Oltiin siellä satamassa ja tiesin, jotta maanalainen menee sieltä jonkin matkan päästä. Tyäkaveri Maaritti sai pultin ja kiroomaan ja huutamaan, että s-tanan Karikko, sää et ossaa mihinkään ja oot persaukinen ja rupeet meitä viemään keskustaan. Noo, kaiken maaliman kommellusten jälkeen selvittiin sinne ja takasin. Mä sanoin likoille, et Rva Meri on opettanu, että kato äitee ylös ja lue teksti sieltä. Opasteita löytyy aina.

Sitte mää lährin mun ystävän Raijan kans Helsingistä Tukholmaan ja meni jo paljo paremmin. Laiva oli koko päivän satamas ja me seikkailtiin maanalaisella. Ainoastaan vanhassa kaupungissa tuli mulle naurun paikka, kun Raija halus kasvisravintolaan ja mä pubiin. Mä menin kadun toiselle puolelle paikalliseen ja olin jotenkin niin lukossa, etten muistanut sanaakaan ruattiksi, enkä englanniksi. Totisena vaan tilasin OLUTTA, olutta toisti poika tiskin toisella puolella monta kertaa. Lopulta se rupes huhuilemaan osaako kukaan suomea, kun hän on selvästi Suomesta. Kaik mää ymmärsin, mut mun kielihanat eivä auenneet. Noh lopulta mä sain sen oluen, join, kävin vessassa ja tein lähtöä. Poika tuli perässä ja kysyi, että is everything allright?! Sure!? Yes, yes, mä sanoin ja menin.

Juu ja sitten oltiin Hiiunmaalla Eestissä EU-projektissa vanhustenhuollosta. Mulla siellä pyyhki oikein hyvin, ku ne tajus, et mä tykkään oluesta ja tuun kielitaidottomien kotiavustajien kans toimeen. Yks kerta oltiin paikallisen Kristan kans reissussa ja yks ruattalainen mukana. Tultiin kyläkaupan ja postin eteen ja ymmärsin hyvin, kun Krista selitti, että pirä se ruattalaane postis kortteja kirjottamas. Nääs Kristalla oli omat bisnekset. Mutta ruattalaaselle tuli pissahätä ja sen yli ei päästy millään. Mentiin paikalliseen kauppaan kysyyn vessaa. Krista siellä hoiti bisnestään ja tilanne alkoi vähän kiristymään, kun yks Eesti-mies rupes sanoo, et hän haluu Suomi-naista. Mää sanoin, ettei ny tahto Eesti-miestä. Ruattalaane alko mult tivaamaan, et mikä show tää nyt on?? Vaikken mä viroa osaa, niin tajusin, et meijerin olevan melkein konkurssissa ja Krista, jolla oli lehemiä, sai maidon tuoton juustona, voina jne. ja siinä sivussa jaettiin maitoa vanhuksille. Krista myi "työaikana" tavaraa syrjäkylille. Kerro se sitten täysin huumorintajuttomalle ruattalaaselle. Noo, mää sain olutta ja taas mentiin etiäpäin. Olinkin ainut ku sai läksiäislahjan, kehitysvammaisen mummon kutoman puolimetrisen räsymaton, joka mulla on vieläkin. Se, joka vähästään antaa, antaa sen täyrestä syrämmestä.

Jaa a, pitäiskö mun lopettaa tältä erää mun seikkailut tähän, vaikka tapahtus siellä paljon muutakin. Sano se Hiiunmaan kunnanjohtaja mulle, että minä luule Tuulis, että sinulle tapahtuu muutenkin ihan mitä vaan!