Mä olen ruvennut kaipaamaan oikein kunnon roskisdyykkaria. Meinaan meillä jääkaapissa kattoo syyttävästi savustetun lampaanpaistin loppu ja 3 % keittokinkku, jota en toiste osta. Mä laittaisin ne puhtaaseen pussiin ja tekstin, syötävää. Vielä, tiedä vaikka tekisin voileivät niistä "nälkää näkevälle", mutta eipä täällä ollikkalan nurkilla ole sellaista nääntynyttä näkynyt.

Vaikka itte oon persaukinen, niin siinä Jumala on mua siunannut, jotta se ruaka jotenkin paisuu ja lisääntyy tuolla jääkaapissa. Samalla tapaa ku Jeesus sielä vuorilla jossain siunas ne viis kalaa ja leivät ja ruakki ison määrän ihmisiä.

Kaik sitä on ison perheen lapsena on tottunut, jotta hamstraa sitä ruokaa enemmän kuin tarttee. Lapsena mä aina haaveilin, jotta kun tuun isoksi en osta muuta kuin makkaraa ja säilykelihaa. Ja oonhan mä pienenä nälkääni syönyt kyläpaikassa purkillisen silliä ja liemet päälle. Ja Miia taivasteli, et kattokaa nyt tuot lasta, et mitä se on tehnyt.

Rva Meren kans oli kauhia mennä ruokaostoksille, ku se oli pieni. Kun mä laitoin ostoskärryyn tavaran, hän nosti sen pois ja kysyi, mitä sä tällä teet?? Jaa, ei tarvita, liian kallis ja pani hyllyyn takaisin. Mä oon kyllä ajatellu mun vävyä, jotta miten hän jaksaa tyttäreni kans ostoksilla?? Ei hän varmaan saa omia herkkuja ostaa, kun EI TARVITA. Ja mulla, kun kaupan hyllyt huutaa, jotta osta nyh mutkin! Ja mää ostan!!

Tein sir Einolle seitistä ja jauhosesta perunasta sosetta ja tietysti laitoin voita mukaan. Otin kyllä näytteen ilman voita ja sitten voilla. Pynteri suostu syöttää sen voittoman sir Einolle. Meirän katti söi sen voillisen version. Nuoli vielä lautasenkin kiiltäväksi. Pynteri kun on kasvissyöjä ja niin tässä täytyy taiteilla gourmeitten keskellä. Niin, hmm, tässä sitä dyykkaria odotellessa..