Se on sitten vuosi mennyt, kun oon viimeksi kirjoittanut ja toivottanut hyvät joulut. Nyt eletään myllerryksen keskellä.

On tullut terveyden suhteen vastamäkeä. Olga on joutunut pesemään äiteensä persuksen muutamaan otteeseen, eikä se ole varmaan ollut sille mieltä ylentävää. Itte hän sanoi, että samaa lihaa son siinä, kuin kädessäkin. Kädet, sanonko hautavärssyn mukaan, paljon töitä tehneet, tekivät stopin. Nyt pystyy jo kynää kädessä pitämään, reumatutkimuksiin ollaan menossa.

Oon tehny yhden elämän muutoksen. Laitoin pisteen kaljoittelulle. Paino on tippunut nyt noin 1,5 kuukaudessa 6 kiloa varmasti. Jojottelee siinä 7 kilon kohdalla, mutta eiköhän se siitä. Olga, Rva Meri ja Pynteri ovat onnellisia, ku äitee lopetti.

Kaherenlaista mielipidettä on. Jotkut sanoo, ettethän sä mikään juappo oo, en mä oo ikinä nähny sua kännissä. Naapurin mamma oli sitä mieltä muun muassa. Hän kun on tottunut maksamaan oluella, jotta saa käydä suihkussa, tai mä oon tuonu sille kaupasta tupakkaa jne. En mä mitään maksua haluaisi, mutta sanoin et tua vissypullo, jos haluat jotain tuoda. Me kun asutaan näissä vanhoissa työväenasunnoissa, eikä kaikilla ole vieläkään suihkua. Mä mietin kanssa, että onko se sitten ystävä, kun sanoovoit sää ny vetää pään täyteen ja alotat sitten taas raittiuden. No, juu, ei tää tosiaankaan helppoa ole. Kyllä se kaljatölkki kutsuvasti huutaa kaupan hyllyltä, jotta tule, tule muruseni ja ota minut.

Muutosta tulee muutenkin, kun Olga ostaa täräytti vanhan omakotitalon maalta. Mä kun oon niin tottunut, jotta se asuu tos viereises talos ja käy päivittäin.

Erilaista on sekin, etten oo voinu hieroa. Se kun on ollut pikkulisä eläkkeeseen ja muutenkin sosiaalinen tapahtuma. Mä oon hiljakseen heitellyt vanhoja rasvapurkkeja pois ja miettinyt hierontapöydän kohtaloa. Toisaalta mä en tahdo millään uskoa, että se olis nyt lopullisesti tässä. Jos vaikka sais hyvät reumalääkkeet?!

Ei muuta kuin hyvää adventtiaikaa kaikille!!