Mä oon tällä hetkellä kyllästynyt mun seinänaapuriini.

Nelikymppinen pariskunta, tämmöset sosiaalitapaukset. Ensin kuvittelin, että naispuolinen on harmiton höppänä, mutta siitä tulikin riesa. Hän kun tarjoaa kaikenmoista "apua"; tiskaus, siivous, kaupankäynti yms. ja korvausta vastaan. Ei millään tahro ymmärtää, jotta meillä hoiretaan omat asiat itte. Son mestari kääntämään rahaa seurakunnalta, sossusta jne. ja samaa se kuvittelee munkin suhteen. Ihminen, joka ei saa hoirettua omaa huusholliaankaan. Son vipannu niin paljon rahaa vanhalta isältään ja pannu ne kurkusta alas. Onneksi son kehittäny täällä pienen "sopan" ja kärys siitä, kun yläkerran asukit tuli mulle siitä kertoo. Ei oo pahemmin näkynyt pihalla rouva seilaavan kolmeen päivään. Normaalisti jos se kuulee mun juttelevan pihalla jonkun kanssa, tai jos mä ulkoilen, niin se on nenä oven raossa kiekumassa ja pyytämässä sanomalehteä. Noh`nyt helepotti, kun sain paperille kirjoitettua tämän. Mahtaako mulla olla kans herkempi "nahka", kun koitetaan raittiutta.

Kauppaan kävelin tänään rollaattorilla, vähän kuin uhma mielellä. Huomenna on reumalääkäri, jotta jos polvet ja selkä sanoo huomenna morjens, niin on ainakin lääkäri tiedos.

Että tämmöstä tänään. Niin kyllä mä käyn painia lähimmäisen rakkaudesta. Nyt on kyllä tullut viime aikoina ajateltua "rumasti" kanssa ihmisistä, niin jotta nöyryydestä ei oo ollu tietoakaan. Illalla sitä iltarukoukses saa sitten pyyrellä Taivaan Isältä anteeksi, jotta tälläsia on taas märehtinyt.