Oi ku oli mukava jouluaatto ! Oltiin Olgan ja Äijön kanssa Pynterillä Ja Sir Einolla. Sitä ennen käytiin glögillä perinteisesti Kaitsua moikkaamassa kulmakuppilassa ja torilla ostamassa vielä kukkia. Mentiin me autopesuunkin, Olgalle kun tulee ahtaan paikan kammo siellä harjojen keskellä. Kyllä mullekkin pelko hiipi siellä suurten harjojen ja veden keskellä.

Illalla tosiaan Pynterillä kuunneltiin joululauluja, syötiin oikein hyvin ja Sir Eino sai niin paljon paketteja. Oli jos minkäsortin kilistintä, vaatetta, soivia leluja ja ksylofoni ja vaik mitä. Käytiin haudoilla ja Helisnummi oli niin kaunis kynttilöiden loisteessa. Sitten mentiin Sisko 2 luo, eli Irenelle ja Anonyymille. Hekun viettivät kahdestaan joulua. Anonyymin valoshow oli upea, kohta se voittaa amerikkalaiset valoillaan!!!

Helsingin pikkuinen, Elvis, jokelteli puhelimessa ja oli kuulemma innoissaan kuusesta ja paketeista. Kyllä puolivuotiaskin voi olla niin terävä, hän oli hihkunut riemusta repiessään lahjapaketteja. On se semmonen momman kulta!! mä oon Sir Einolle mamma ja Hesan rakkaalle The King Elvikselle, momma. Mulla tahtoo aina välillä mennä ne sekaisin, tuloo mommaa ja mammaa kummallekkin.

Ajoin autoa pitkästä aikaa. nyt jos Olgalta liikenee silloin tällöin lainaksi autoa rupean taas ajamaan.

Siinä työkaverin paketissa, minkä sain oli A-klinikan runopiirin runokirja: Työn alla uusi elämä. Luin runokirjaa ja siellä joku henkilö ajatteli maapalloa avaruusalukseksi, joka kiitää avaruudessa. Aluksella on olentoja, jotka osaa tuntea, ajatella, tehdä hyvää ja pahaa. Kyllä kirjoittaminen on hyvää terapiaa itse kullekkin. Siinä A-klinikka on tehnyt hyvä oivalluksen. Runopiiri on toiminut 6 vuotta ja siellä on käynyt 168 henkilöä. Runo on lakaasemista, pään tyhjentämistä.

Kirjasessa on "Kirrenkin" runoja vuodelta 2008. Hän teki itsemurhan hyppäämällä Salojokeen ja liekö elämänkipinä vielä leimahtanut viime hetkellä kun oli huutanut apua, mutta apu tuli liian myöhään. Mä rupesin ajattelemaan sitä Kirreä. Hävettää kun vaihdoin kadun toiselle puolelle kun se tuli vastaan. Olikohan se sitä, että näki alkoholistinaisen, mitä ittekkin on. Että tommoseksi mäkin päädyn. Kirre oli rappioalkoholisti, hyvin koulutettu ja fiksu ihminen. Puhui monia kieliä ja viina vei. Mä olen nyt kuivilla oleva alkoholisti, mutta alkoholisti koko loppuelämäni. Pelkäsin ottaa punaviinihärkäkastiketta, jos siitä alkaa putki. Korvikejuomaa eli vissyä kuluu paljon. Toivottavasti saan olla selvin päin.

Mutta hypätäänpä vähän tuoreempiin uutisiin.

Vanheneminen ei ole yhtään kivaa, ainakaan kun kuuntelee päivittäin naapurin mammastia. Se on yhtä kilpajuoksua kuka on sairaampi, samaa asioiden toistoa, elämä pyörii niin pienissä ympyröissä. Toivottavasti mulle löytyy virikkeitä toisella tapaa.

Oli tosi mukavaa, kun Rva Meri  ja Elvis olivat täällä pari päivää. Mä sain raittiin ilman myrkytyksen vaunuja lykätessä. Rva Meri hierottiin ja sillä aikaa momman piti pitää vaunut tasaisessa liikkeessä. Mutta arvatkaas!!?? Mä tajusin, että kun paino on laskenut 10 kiloa, niin mä pystyn liikkumaan paremmin. Sen jälkeen olen ollut lenkillä rollaattorin kanssa ja yhden kerran kyynärsauvan kanssa. Rollaattorin avulla kävely on nopeampaa. Nyt mä sitten yritän toista 10 kg pois! Ja nyt tytöt ovat ilmoittaneet momman senioreitten ATK-kurssille!! Kai mä opin sen 36 tunnin aikana avaamaan ja sulkemaan koneen... Siis jos joku ei tiedä, niin tähän asti Olga on kirjoittanut mun höpinät koneelle. Mä kirjoitan ne paperille ensin. Olga on sitä mieltä, että kun täytän pyöreitä ensi vuonna, niin saan oman läppärin. Siis uuttahan sitä pitää oppia, eikä pyöriä vanhoissa, etten tuu naapurin mammastiksi.

Mutta siitä 60v lahjasta. Mä kyllä toivoisin  pientä astianpesukonetta tai paria päivää Tallinnassa. Meinaan tiskaamista mä inhoan ja Tallinna on keväällä tosi kiva. Pari päivää takais sen, että voin kävellä omaan tahtiin pitkin kaupunkia ja katsoa rauhassa nähtävyyksiä ja vanhaa kaupunkia.

No eihän sitä tiedä oonko elossakaan silloin. Mä kun meen näyttää lekurille päätäni, siellä rehottaa joku luomi ja mun parturi oli sen näköinen, jotta se on syöpää ja se on sitten menoa. Niin, että kai mä sitten kuolen kuitenkin syöpään kuin viinaan. Joskus se on kuoltava kuitenkin.