Mun ystävätär soitteli aamulla ja mä sain vääntää hänen kanssaan uskonasioosta. Mulle tuli ensin vähän HALOO olotila, kun hän kysyä pamautti, jotta onko sun suvus jehovia?! Tokaasin jottei oo. Hän oli saanut sellaasen puhelinsoiton,jossa oli joku tuntematoonen ilimottanut haluavansa keskustella hänen kanssaan, ettei hän myy eikä kauppaa mitään. Siinä hän sitten oli hyvänahkasuuttaan kertonu ikänsä, vaivansa ja vaik mitä tälle tuntemattomalle.Tuntematoonen ku oli kysellä lypsäny kaiken näköstä. Lopulta mun ystävätär tajus, jotta se onkin jehovalaasia. Heillä on kerrostalos ovisummeri, eli sisälle ei pääse nuan vaan oven taakse kolkuttelee. Mä sitten sanoon hänelle, jotta jehovat ovat ruvenneet nykyään puhumaan Jeesuksesta, mutta Jeesus ei ole heille Jumalan poika vaan yks profeetoista. Jottei niillä oo mitään tekemistä meidän kristinuskon kanssa. Ei ne tunnusta Jumalan poikaa. Sitten piti keskustella Pelastusarmeijasta, Helluntaiseurakunnasta jne. Mä sanoon , jotta kuule Pelastusarmeija on meidän luterilaisen kirkon alainen ja Helluntaiseurakunta on tosta kastekysymyksestä eri mieltä. He hyväksyvät aikuiskasteen, ko ihminen on tietosesti uskossa. Onkohan meidän suvus joku hihhuli leima, ku mulle on monta kertaa sanottu, jotta tehän oottekin lestadiolaasia. Mun oma lääkäri kysy just hiljan samaa asiaa. Silloon ku mä kittasin kaljaa enemmän, yks äijä oli terassilla mun persuksissani kiinni ja mä ärähdin sille. Niin tää jopa sano mulle, niin sähän ookkin lestaadiolainen. Mä sanoon         , että vaik oonki tenunenä kristitty, mua ei käpälöörä! Niinhän tuo Pynterin sano pienempänä, jotta moon äiti aina tiennyt, että me ollaan jotenki erillaasia...... Mä oon sitä mieltä, jotta siinä kerrostalos , jossa mun ystävä asuu, täytyy asua jehovalaisia. Ei ne itte tuu, mutta laittaa kaverin asialle. Soli lankapuhelin, mihin tää soitto tuli.