Hyvin opettavainen koemus oli kenkäkaupassa käynti. On tulossa ne sukulaaspojan häät ja multa puuttuu ns. paremmat kengät. Mentiin Olagan kans ostoksille ja hän rupes tottuneesti hakemaan mulle kenkiä ja myyjä pukkas ittensä siihen kanssa apuaan tarjoomaan. Kas kuin ollakkaan tajusin olevani koko asian ulkopuolella. Mun ylitteni puhuttiin ja touhuttiin. Mulla nous karvat pystyyn ja ilmoitin, että osaan vielä itte toistaiseksi puhua ja päättää asioistani. Juu ja vielä kamalammaks koko ostosreissun teki, kun tarjottiin kenkiä, joilla ei ollut mitään tekemistä hyvännäköisyyden kanssa tai mun persoonaan sopivan kengän kanssa.

Noh ei tää nyt ihan Olgan vastuulle mene, mutta kun hän on työssään hoidokkejaan vienyt ostamaan kenkiä useammat parit samaiseen kenkäkauppaan, mut luokiteltiin varmaan samaan kastiin. Oon kyllä varmaankin omassa työssänikin aikoinani hoitanut asioita yli vanhuksen ja voi sanoa, että SE ON KAMALAA!!

Kuis ollakkaan sisar soitti mulle samoihin aikoihin ja kysy, että tulekssää Crockseilla häihin, vai mitä sää teet?? Hän oli ollut Turus Piruetis, jossa myydään tanssi kenkiä. Hänen oli tullut mieleen mun ongelma jalat. Siellä oli ollut urheilullisen näköisiä, pehmeä nahkaisia sieviä jalkineita. Oli ostanut kahdet. Sovitin niitä, mutta mulla on isompi jalka, ei voi lainata. Nyt sitten odotellaan , jos Anonyymi lähtisi Turkuun kuskiksi maanantaina ja sitä ennen varmistetaan, että onko ko. ballerinaa isompaa kokoa.

Niin emmää Olagaa syytä, kyllä myyjällä täytyisi olla silmää katsoa potentiaalista asiakastaan. Jos paikalle tulee vanha rock`n roll-mamma, niin ei sille ihan mitä tahansa läskikenkää tarjota. Vai olisko sen pitänyt katsoa kylmästi mua silmiin ja sanoa, etei teikäläiselle löydy tältä kenkiä?! Vai pitäiskö mun hyväksyä ikäni ja laittaa teryleenimekko päälle ja marttakengät jalkaan??